Saari mediassa
Helsingin sanomat 18.7.2005
Satamasaari on mökkiläisten reviiriä, jossa turisteille ei ole mitään tekemistä
Aamukymmeneltä Satamasaaren mökkiläiset kokoontuvat rantaan ottamaan vastaan vesibussin. Penkillä poltellaan tupakkaa ja katsellaan, kuka tulee ja kuka lähtee. Muukalaiset bongataan jo laiturilta.
"Joka kesä tänne aina muutama turisti eksyy. Ne kyllä huomataan, ja sana kiertää nopeasti saaren toiselle puolelle", kertoo Mika Huttunen, saaren mökkiläisten yhdistyksen puheenjohtaja.
Helsingin kaupunki mainostaa Satamasaarta ulkoilusaarena, mutta saareen rantautuva turisti pettyy pahemman kerran: mökittömälle vierailijalle neljän hehtaarin saaressa ei ole mitään tekemistä.
"Onhan täällä sata grilliä, mutta ei yhtään yleistä grillipaikkaa", Huttunen sanoo.
"Kun vierailijat ovat pari tuntia kävelleet ympäriinsä ja huomanneet ettei saaressa ole palveluja, olemme vieneet heidät veneellä pois."
HELSINGIN KAUPUNKI osti Kallahdenselällä sijaitsevan neljän hehtaarin saaren kaupunkilaisten käyttöön jo vuonna 1933. Alkujaan Satamasaari toimi telttailusaarena, sittemmin saareen on noussut tiivis ja idyllinen mökkikylä.
"Saaren luonne on muuttunut menneistä ajoista. Nykyään yhdistys vuokraa koko saarta", Mika Huttunen selvittää.
Saaressa on kaikkiaan 109 leikkimökin näköistä ja kokoista kesämökkiä. Mökkiläisten käytössä on myös 1890-luvulla rakennettu päärakennus, joka kunnostettiin muutama vuosi sitten.
Mökkiläiset kutsuvat rakennusta "ilotaloksi". Kukaan saaren asukkaista ei oikein tiedä, mistä lempinimi on peräisin.
"Ilmeisesti siitä, että siellä juhlitaan", Huttunen aprikoi. Talon oranssinpunaiseksi maalatussa tanssisalissa satamasaarelaiset viettävät joka vuosi juhannusta, Satamasaaripäivää ja syysjuhlia.
VAIKUTTAA SILTÄ, että Satamasaaressa kaikki tuntevat toisensa. Jotkut ovat satamasaarelaisia jopa neljännessä polvessa, mutta joka vuosi saareen saadaan muutama uusikin tulokas. Viime aikoina mökkien hintapyynnöt ovat kieppuneet 13000 euron paikkeilla.
Leena Luotio vieraili Satamasaaressa ystävänsä kanssa muutama vuosi sitten ja ihastui niin, että osti viime kesänä saaresta oman mökin. Luotio sanoo olevansa luonteeltaan erakko, jota saaren tiivis yhteisö välillä ahdistaa. Omissa oloissa saa kuitenkin olla, jos niin haluaa.
"Tämä on tällainen leppoisampi vaihtoehto siirtolapuutarhalle. Täällä ei ole mitään kilpavarustelua siitä, kenellä olisi hienoimmat pelargoniat", Luotio nauraa.
TURHAA OLISIKIN ryhtyä kukkaistutuksilla kisailemaan. Selvää on, että Satamasaaren kaunein puutarha löytyy saaren keskeltä Senja Johanssonin mökin edestä.
Mullalla täytetyssä kallionkuopassa vihertää 16 eri kasvilajia: pionia, kevätesikkoa, ruskoliljaa, kaihonkukkaa, päivänkakkaraa. "Kaikkia en muista ulkoa, mutta olen kirjoittanut ne lapulle", Johansson sanoo.
MONET VIETTÄVÄT saarella koko kesälomansa, kuten punaisessa rantamökissä majaa pitävät Kurt ja Marja-Liisa Holmström. Tai ei nyt ihan koko lomaa: Savonlinnan oopperajuhlille, Pori Jazziin ja Kuhmon kamarimusiikkijuhlille pariskunnan on päästävä joka kesä.
Holmströmit esittelevät kesämökkiään ylpeinä. Pieni tila on käytetty hyvin hyödyksi.
Parisänky täyttää peräseinän. Jääkaappi, kaasuhella ja vesikanisteri on sovitettu "keittiön" seinustalle jämptiin järjestykseen. "Tämä on tällaista millipeliä", Marja-Liisa Holmström sanoo.